Muuramen seudun kennelkerhon järjestämä viettiseminaari oli lauantaina. Kurssittajana maalimies Onni Mäkinen. Paljon hyödyllistä oppia ja teoriaa meni omaan päähän ja sitä varmasti tulee jatkossa omien koirien kanssa toimiessa hyödynnettyä. Olimme kuitenkin kurssilla Sagan kanssa koirakkona, tarkoituksena katsella leikitystä ja lelupalkkausta parempaan jamaan.
Saga vaan ei lähtenyt leikkiin lainkaan ja reagoi voimakkaasti jo tapahtumapaikkana toimineen koulun pihalla leikkiviin lapsiin ja moniin muihin asioihin. Koira, joka ei yleensä säiky tai paineistu suunnilleen yhtään mistään.
Tapaus oli viimeinen niitti muutamia viikkoja aina välillä mielessä leijaileelle ajatukselle. Sille, että mihin on se reipas ja tempperamenttinen, rohkea ja toimintakykyinen afgaani oikein kadonnut? KSVKK:n kauden päättäjäisissä syyskuun lopulla katseltiin, että vähän on jäykkää menoa ja saatiin aika hierojalle. Pientä kireyttä siellä ja täällä, tyypillistä urheilukoiralle, vaikutti aukeavan helposti. Aiemmin tällä viikolla juoksu oli kuitenkin ilmeisesti edelleen jäykkää ja Saga Chesteriä hitaampi - moista ei yleensä missään olosuhteissa tapahdu. Kuulemma asetelma korjautui seuraavana päivänä, joten hitausepisodi jäi mieleen todennäköisesti pelkkänä sattumana.
Olin itse viikon aivan muualla, joten treenaaminen kieltämättä jäi vähäiseksi ennen seminaaria. Se yhdistettynä siihen miten myöhään Sagan kanssa on yhtään minkäänlainen ihmisen kanssa leikkiminen tullut aloitettua oli varmaan yksi syy tapahtuneelle. Oma lukkoon meneminen koiran käyttäytyessä itselleen täysin epätyypillisesti toinen. Peiliin sopii katsoa ja alkaa korjailla omia mokiaan, se on selvää.
Silti, siitä huolimatta, on koiran käytöksessä nyt tarkemmin pohtien monta monituista tekijää joiden syy täytyy ehdottomasti selvittää. Pieni toivomus olisi, että kyseessä on ainoastaan pitkittynyt, iän myötä voimakkaampana esiintyvä valeraskaus, mutta se on sitten todella reippaasti pitkittynyt ja voimistunut. Katsellaan varmaan vielä jokunen päivä josko tämä menisi ohi, sitten on kyllä lähdettävä eläinlääkärin pakeille ja esimerkiksi veriarvoja tsekkaamaan.
Saatuja leikitysohjeita piti kuitenkin kokeilla kotosalla, ja sunnuntaina saatiin jo vähän vanhaa Sagaa esiin, melko iloisesti ja ylpeästi se pihalta leikinpoikasen jälkeen voittamansa räsylelun toi sisälle. Kesällä ongelmakohdaksi pohtimani esineiden kantaminen ei ehkä sittenkään ole erityisen suuri ongelma.
Chester sen sijaan ottaa aika vahvanlaisesti ja epäröimättä kiinni pelkkään damiin. Samoin pienen innostamisen jälkeen mummokoira Greta, joka intoutui ihan käsittämättömiin sfääreihin ja kähisi menemään säälittävät leukansa tiukasti patukan ympärillä. Chesterin kanssa opetellaan varmasti jatkossa asioita saalispalkan kanssa ja se onkin leikkiessään aivan hiljaa, mutta Gretan kanssa leikki olkoot sen vanhuuspäivinä vain loistavaa yhdessäoloä, joten kähinään puuttuminen jääkööt väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti