Koiraharrastuspäivittely tuntuu jäävän helposti unohduksiin, vaikka kaikkea ja mitä on sitten Hailuodon kisojen ehtinyt tapahtua.
Doris ei tosiaankaan loukannut itseään alkuerän voltissa, ei saanut lihasjumia tai mitään. Fleksiibeli otus. Sagan vaisuus meni ilmeiseksi seuraavan viikon aikana käyneen valeraskauden myötä ohi. Chester käväisi kehässä sekä Jyväskylässä että Pohjoismaidenvoittajassa, joista tuloksena EH (ilmeisesti lähinnä liian nuoren iän vuoksi suhteessa muihin) ja jälkimmäisestä sileä ERI. PMV:ssä ennätin itse esittämään sen, ja se esiintyikin paremmin kuin koskaan. Kyllä se kotona tehty työ ja puuhailu vaan näkyy myös kehässä - taidan jatkossakin vaan rohkeasti uskaltaa hölkkäillä sen kanssa kehissä vaikken erityisen taitava afgaanihandleri olekaan. Doris on saanut taukoa näyttelyistä, Silva aloitti pari viikkoa sitten juoksunsa (ja sekoitti toki Chesterin pään siinä sivussa) ja Greta kähisee menemään melkein kuten ennenkin.
Melkein, sillä sen rasituksesta palautuminen on mennyt alaspäin ja se on muutaman kerran köhinyt öisin. Viikkiin täytynee siis lähipäivinä soitella ja edessä on varmaan taas sydänultra ja holter - todennäköisesti niiden jälkeen Vetmedinin lisäys päivittäiseen lääkitykseen. Oma erikoinen ja iloinen itsensä Greta kuitenkin edelleen on, joten mitään suurempaa hätää sillä ei tunnu olevan.
Saga on käynyt viime kuukausina agilityn jatkokurssia. Paljon on opittu (takaakierrot, rengas, pussi, kepit ohjureilla) ja into lajia kohtaan on kasvanut. Harmittavasti olemme kuitenkin ryhmässä, jossa ihan kaikki eivät sitä arvosta. Kurssin ekoilla kerroilla elettiin vielä vaihetta vireen heittelyn kanssa (valeraskauden jälkeen), ja silloin Saga muutaman kerran noustuaan liian korkeaan vireeseen purki paineita rallaamalla ympäri kentän. Ongelma on sittemmin poistunut kokonaan ja työskentely mennyt niin agin kuin kotitokoilun ja kaiken muunkin suhteen huimasti eteenpäin. Kurssin ensimmäisillä kerroilla saimme myös toisen koiran suoraan afgaanin niskavilloihin (arvaamatta takaapäin), josta se ymmärrettävästi hiukan hiiltyi ja antoi takaisin, vaikkakin melko maltillisesti. Toinen konflikti tapahtui oman koiranlukumokan tai lähinnä reagoinnin hitauden vuoksi eräänkin kerran viimeisellä minuutilla keppejä tehdessä (olivat uusi asia silloin ja taisipa kyseessä olla eka kunnon onnistuminenkin), kun viretila pääsi siinä treenivaiheessa nousemaan liian ylös ja koira rallasi kerran hallin ympäri ja eteensä katsomatta ajautui turhan lähelle toista koiraa joka Sagan pöllämystyneenä ja täysin ystävällisenä (tunnen kyllä koirani ja se ei ollut pätkääkään aggressiivinen tai dominoiva) sitä lähestyessä tuli hampaat irvessä päälle. Kumpikin tapaus oli loppujen lopuksi mallia paljon melua tyhjästä eivätkä koirat oli jälkeenpäin kytänneet toisiaan. Jäähytin koiran muutamaksi minuutiksi hallin ulkopuolelle molemmilla kerroilla ja toki huikkasin jälkimmäisellä kertaa mennessäni anteeksipyynnöt muille. Enää ei (sinänsä vinttikoirille hyvin tyypillistä) rallattelujuoksua ole tapahtunut missään tilanteessa - ryhdyin kitkemään sitä aika aktiivisesti kun ongelma tuli ilmi - eikä Sagalla sinänsä ole treenatessa mitään kiinnostusta mennä tervehtimään muita koiria (en itse anna koirieni kehässä/treenihallissa/-kentällä leikkiä muiden kanssa, siellä ollaan treenaamassa ja tekemässä ja leikkipaikka on sitten muualla). Kuitenkin nyt ryhmässä on aika selkeää kieroonkatsomista meitä kohtaan, jopa siihen pisteeseen että omastakin oikeudestaan tehdä sen tunnin aikana annettuja tehtäviä saa pitää aika tiukasti kiinni. Meillä on onneksi vielä muutaman viikon verran avaimet hallille ja päästään itsenäisesti siellä käymään. Kevättä ajatellen täytyy kyllä tarkasti miettiä, miten homma jatkuu.
Sagalle on tyypillistä, ettei se itse provosoi juuri ketään, muttei hevillä jätä vastaamatta jos joku muu on aloittamassa riitaa. Lisäksi en ole koskaan nähnyt sen oikeasti purevan ketään tai mitään. Ääntä kyllä konfliktitilanteissa riittää, mutta hampaidenkäyttö on naksuttelua parin sentin päässä kaverin korvasta/naamasta ja viimeisenä keinona istutaan sitte toisen päälle. Edesmenneen Uman kanssa Saga otti murkkuiässä useamman kerran yhteen ja sittemmin Doris on keksinyt ottaa mallia emänsä kieroonkatsomisesta Sagaa kohtaan. Ongelma on kuitenkin lähinnä salukien korvien välissä eikä tuossa afgaanissa, Saga kyllä tulee niiden kanssa toimeen kun ne käyttäytyvät suunnilleen järkevästi eivätkä esimerkiksi ohimennen tallo sen päälle tms. Lisäksi sitten murkkuikänsä Saga on aikuistunut melkoisesti.
Kotona on sitten treenailtu noutoja ja eteenlähetyksiä sekä jo melko mallikkaasti sujuvaa sivulletuloa. Sagan lisäksi Chester on aina innolla mukana kun damit ja namit ja muut otetaan esiin. Salukeista Gretaa ei kiinnosta eikä Doris ymmärrä. Silva sen sijaan oppii kyllä joskin melko hitaasti, joten pientä mielenvirkistystä on sekin uuden opettelun muodossa toisinaan saanut.
